22.

Posted: 13.06.2011 in Uncategorized

Videoiden äänenlaatu on mitä on, mutta saanee silti jonkinlaisen käsityksen menosta ja V-klubista paikkana.

Hero Dishonest

Zorka

Kello on puoli viisi ja pääsin vasta kotiin. Helluntai on ohi, en olisi ikinä uskonut viettäväni sitä tällaisessa herraseurassa. Olen matkustanut takseilla ympäri kaupunkia, käynyt piknikillä, syömässä ravintoloissa ja juomassa baareissa (lähinnä limsaa, tavoite selvistelystä jatkuu) maksamatta ruplaakaan siitä itse. Ja vieraillut kahdessa niin uudessa ja hienossa asunnossa, etten ymmärtänyt enää olevani Venäjällä. Meinasin päätyä sinne vielä uudestaan, mutta katseltuani hetkisen auki olevia siltoja odottavan taksin ikkunoiden läpi taivuttelin ihmiset viemään minut kotiin. Kontrasti viikon takaiseen on niin suuri, etten tiedä enää mitä sanoa. Kissa oli suuttunut poissaolosta ja karkasi heti avattuani oven, se mököttää edelleen ja kävi äsken makaamassa pöydällä viuhtoen hännällä näppäimistöä ja näyttöä vuorotellen. Uskomatonta draamailua.

Advertisements

21. – SPB

Posted: 10.06.2011 in Uncategorized

Olin liian pitkään paikallani, samalla tietäen koko ajan lähteväni pitkäksi ajaksi pois. Sellaisen tietämisen myötä paikallaan oleminen on vain levotonta kimpoilua, ja lopulta lähteminenkin on kuin jakautuisi kahtia. Yhden kokonaisen sijasta on kaksi varjoa. Toinen juomassa junassa olutta jännitykseensä ja toinen revittynä paloiksi ja tungettuna ihmisten reikäisiin taskuihin, sotkettuna seiniin, ripustettuna kauloihin. Muistoina lähimenneisyydestä, pian toisten mielistä haalistuvina. Tipahtelevat pois, varisevat irti ja unohtuvat viimeistään ensimmäisessä pesussa tai humalassa. Joskus haaveilin matkustamisesta ulottuvuuksien välillä, mutta nyt siirtyessäni niiden välillä kaikki tuntui vain raskaalta. Mukana epämääräinen kokoelma tavaroita, joiden määrästä ja tarpeellisuudesta ei ole suuresti tietoa tai väliä hetken asunnottomuuden jälkeen. Tullimiehet kävelivät käytäviä edestakaisin ja tuijottivat, kuljettivat käsiään hyllyjä pitkin. Hyvät matkustajat, seuraavana Suomen raja-asema Vainikkala. Poistuminen junasta Vainikkalassa on sallittua ainoastaan viranomaisten luvalla.

Päästyäni kaupunkiin muistin jälleen rakastavani tätä paikkaa ja mietin hetken miksi edes tunsin haikeutta lähdöstä. Valikoituani taksikuskien joukosta sattumanvaraisesti sen laittoman ja tingittyäni hinnan puoleen ensimmäisestä tarjouksesta (kallein taksi ikinä silti, 100 ruplaa ylihintaa) kiidimme pitkin hämärtyviä katuja. Viimeiset viikot Suomessa tuntuvat unensekaiselta houreelta. Se kaikki on jo nyt jossain etäällä ja kaukana. Samalla tuntuu kuin jokin kalvaisi sisältä päin. Muistaa vielä itkeneensä junaan päästyään, eikä edes hermostuneisuuttaan, ikäväänsä vain, ystäviä, rakkaita, liian lähelle päästettyjä. Ja menetettyjä. Unohdin Saila Susiluodon kotiin, ja nyt vaivaa miten se runo menee: On vain lähtöjä, lähtöjä, lähtöjä.

Joten kirjoitetaan tähän ainoa tallettamani:

Näin unta, taivasniityillä sanottiin: ota vene, mene maahan, jota et kartalta löydä, se on yhdeksän meren takana, seitsemän ainakin, vesi on loimuhopeaa, siellä sydän punnitaan, ei saa olla liikaa suolaa, liikaa itkua, ei liikaa hattaraa, ilman huokoista sokeria. Uni sanoi: annamme anteeksi kaiken, ajanmittaan ajan mitankin. Se sanoi: luja tahto vie harmaita kiviä päin, vuoret juoksevat luokse, rakkaus on ovimatto kotiin, lentää kaikkien kivien yli.

Saila Susiluoto (Auringonkierto)

..vaikkei kukaan taidakaan nykyään lukea runoja.

Eilen Hero Dishonest soitti V-klubilla. Olin unohtanut koko kiertueen, mutta onnekseni bongasin julisteen. Venäjän Ristisaaton vastine (ei niinkään musiikin kuin meiningin puolesta), Zorka, veti samalla viimeisen keikkansa ja meno oli hullua. Olen yrittänyt ladata videoita Youtubeen mentyäni lupaamaan HD:n tyypeille. Tulokset ovat toistaiseksi laihoja. Eikä kameraa tietenkään ollut esillä siinä vaiheessa, kun Волчья Ямаn laulaja kiipesi köyttä pitkin kattorakenteisiin ja daivasi katon rajasta kuusi metriä alempana odottavien ihmisten käsien varaan, tai kun HD:n Vellu hyppäsi lavalta skeitillä keskelle pittiä. Tutustuin vahingossa söpöön streittarivegaaniantifaan, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Venäjällä asumisen parhaita puolia on, ettei venäjän puhumista voi vältellä vaikka kuinka haluaisi. Huonoja puolia on, että venäläiset ovat silti venäläisiä – sain jo samalta tyypiltä kutsun uimaan esikaupunkialueelle sen ja sen äidin (!) kanssa ja ahdistaa pelkkä ajatus. Samalla tiedän että pitäisi vain mennä, yrittää olla olematta ankea suomalainen, ottaa kaikki irti kesästä ja päästää irti kaikesta mikä ei ole tässä ja nyt.

Olla kuin olisi kokonainen. Taidan jättää menemättä. Lähdöstä saakka on soinut päässä Fatboyn Just another tragedy.

20.

Posted: 10.05.2011 in Uncategorized

Toissailtainen lähijunamatka Moskovasta oli tähän mennessä ankein. Tiedossa kolme koetta ja tunne lukemisen tarpeellisuudesta yhdistettynä jaksamattomuuteen. Toisella puolella käytävää istui kuvottava mies, joka tuijotti koko matkan ja myös vaihtoi paikkaa voidakseen tuijottaa helpommin. Päästyäni Tveriin ratikassa puhkesi joukkotappelu, suurin osa matkustajista pääsi pakenemaan ratikan etuosaan, itse en kuulunut tosin niihin onnekkaisiin. Tilanne oli onneksi ohitse nopeasti.

Tänään kolmen kokeen jälkeisessä masennuksessa tulin kotiin ja keittiössä istui miliisi. Asumme sen partioalueella ja se on iskenyt silmänsä kämppikseeni. Kuinka kuvottavaa.

Eilen oli voitonpäivä ja ihmiset bailasivat nationalismin huumassa kaduilla. Voiton aukion muistomerkissä paloi ikuinen tuli entistäkin roihuavampana perinteisen liekehtivän pentagrammin lisäksi, ja väkijoukon keskellä tuli epämiellyttävä ajatus paniikin ja tallautumisen mahdollisuudesta. Siirryin väljemmille vesille. Kahden tunnin auringossa makaamisen ja kokeisiin kertaamisen tuloksena iho punoitti ja paarma oli vienyt jalastani palan. Pieni osa minua on siis ikuisesti Venäjällä.

Ei jaksa laittaa kuvia. Vois hankkia vaikka filmikameran niin ei tarvis säätää koneella mitään.

19.

Posted: 04.05.2011 in Uncategorized

Kouluhommat muutamaa esseetä ja koetta vaille paketissa. Istun auringonpaisteessa vatsa rellottaen ja harkitsen jäätelön ja oluen väliltä, vaikka oikeasti pitäisi kai naputtaa kannettavaa sisällä pimeässä koko ilta. Buukkasin itselleni kolme koetta samalle päivälle, mutta ehkei se haittaa. Tuntuu kuin aika olisi taas nopeutunut. Hankalaa ajatella miltä tuntuu olla taas Suomessa kaiken tämän jälkeen.

18.

Posted: 03.05.2011 in Uncategorized

( Vappu Moskovassa ja pari satunnaista Tveristä )

17.

Posted: 28.04.2011 in Uncategorized

Tver päätti jättää kevään välistä ja siirtyi suoraan kesään. Viimeiset pari päivää, jotka olisi tietysti pitänyt viettää sisätiloissa kouluhommien parissa, aurinko on lämmittänyt pölyiset kadut yli 20-asteisiksi. Koivuallergia on saanut yliotteen ja olo on lähinnä tukala. Olen yrittänyt epätoivoisesti lähettää postipakettia. Se voi olla todella vaikeaa. Postissa unohtaa väsyneenä yksinkertaisen keskeisen sanan ja sitten sönkätään. Kukaan ei myy pehmustettuja kirjekuoria. Kukaan ei edes tiedä mitä ne ovat. Yhdestä kaupasta niitä löytyy lasin takaa, mutta niitä ei voi myydä. On ostettava paketti, joka on jonotettava joltakin tiskeistä, joita on viisi, ja niillä kaikilla jonotetaan jotain, ja aivan varmasti täysin eri asioita. Kirjeeseen sentään saa merkit yhdeltä tiskiltä, ja toiselta Par Avion -leiman. Sisällä on pakahduttavan kuuma, ja tuijotuksen vähentämiseksi on oltava neuletakki päällä. Päivällä menin ilman neuletakkia asuntolan pihalle, minkä ansiosta/takia tutustuin kahteen azerbaidzanilaiseen mieheen jotka ihastuivat tatuointeihini. Sain heidän numeronsa koska en muista omaani ulkoa, mutta en ole jaksanut vielä kirjoittaa tekstiviestiä (koska tänään en jaksa yrittää sönkätä venäjää puhelimessa).

Pääsiäinen Pietarissa oli sekin aurinkoinen ja ihana. Kävimme V-klubilla Suomen kiertueelta Venäjälle jatkaneen espanjalasen hc-pumpun Born to Haten (http://www.myspace.com/borntohatehc) ja pietarilaisten hardcore-bändien Next Roundin ja Self-Defensen keikalla. Ystäväni Suomesta oli vierailulla, päädyimme pittiin heilumaan ja lopuksi kulutimme ison pinkan nenäliinoja ystäväni nenäverenvuodon tyrehdyttämiseen. Tilanteen päätyttyä jatkoimme baariin. Aamuviiteen mennessä olimme käyneet viidessä eri baarissa, joista viimeisen lattia keinahteli pahaenteisesti tanssijoiden alla. Fishkan dubstep-bileet olivat vähäväkiset, mutta viihtyisät, Folksin (ex-Atelier, myöskin tunnettu sinä paikkana jossa satoi hilettä ja jonka nimen kaikki aiemmin unohtivat) Plauge-dj-vieraat Suomesta olivat hauskoja, ja Dumskajan baarit olivat vain täynnä väkeä ja teknoa. Sunnuntai-iltana raahauduin väsyneenä vielä käymään tuttuni luona, jonka asunnosta on vapaana pari huonetta. Sanoin ottavani yhden huoneista jos mahdollista, koska 250 euroa Pietarin keskustasta ei kuulosta tuhoisan kalliilta vaikka kaupan päälle tulisikin pari kämppistä, mummo ja kissa.

Unohdin taas kerran ottaa kuvia ja keikalta suurin osa on vaan surkeita. Kameran linssi on jossain paskassa. Mut tää oli kai se Next Round, joka on kovassa nosteessa Pietarissa (http://www.myspace.com/spbhcnextround):

Ystäväni on enemmän kallellaan muihin punkin alalajeihin kuin hardcoreen, ja meinasi kuolla nauruun nähtyään näiden keikalla ensimmäistä kertaa windmillit ja muut klassikkotyylit. Osa keikalla kävijöistä selkeästi treenaa pittikuvioita keskenään ennakkoon, hienoa että ihmiset löytävät harrastuksia mihin panostaa.

Ulkona on taas joku ilotulitus. Tuntuu kuin niitä olisi joka viikko. Ensimmäinen kerta tosin, että se näkyy omasta ikkunasta.

16.

Posted: 19.04.2011 in Uncategorized